Uskalsin aloittaa kutsumaan itseäni Elämäntehtäväetsiväksi nyt huhtikuussa 2016. Olin jo viiden vuoden ajan kohdannut ihmisiä, ohjannut ja valmentanut; nähnyt monien merkityksellisten elämänmuutosten tapahtuvan. Uusien ajatusten syntyminen, valon ja oivallusten syttyminen ja rohkeiden ajatusten ensi kertaa ääneen sanominen asiakkaideni suusta… nuo kaikki ovat sitä suurta lahjaa, jota minä saan kohdata työssäni. Lopulta minäkin siis löysin oman elämäntehtäväni näiden asiakkaiden elämänmuutosten rohkaisemana; olen Elämäntehtäväetsivä!
Silloin tällöin saan tiedustelevia puheluita; Mitä saat aikaiseksi tunnissa? Paljonko arvioit minun tarvitsevan valmennusta? Minä olen vaikea tapaus. Tarvitsen ainakin kymmenen tuntia, vai mitä?
En vastaa noihin kysymyksiin koskaan täsmälukua. En myy tietoisesti 10 tuntia ohjausta ja valmennusta puhelimessa. MIKSI? Koska pikainen arvio menisi mitä todennäköisimmin pieleen.
Miten Elämäntehtäväetsivä siis työskentelee?
Henkilökohtaisesti. Keskittyen. Kuunnellen. Kunnioittaen. Kysyen. Elämäntilanteen huomioiden. Kiitollisena kohtaamisesta ja tulevista ratkaisuista.
Yleensä varaan ensimmäiseen tapaamiseen 1,5h aikaa. Tunnissa kyllä saan hutaistua asiat ja ne menevät eteenpäin, mutta keskeneräinen olo jää sekä minulle että asiakkaalle. Haluan syventyä, keskittyä, kuulla, olla läsnä ja kunnioittaa asiakastani. Haluan kuulla ne oikeat asiat, jotka vievät asiakastani ja hänen elämäänsä eteenpäin. Miksi ei kahta tuntia? Se on raskasta. Ei minulle, vaan asiakkaalleni. En halua, että vastaanotoltani lähdetään väsyneenä. Haluan, että jokaisen valmennuskerran jälkeen luotani poistuu voimaantunut asiakas, jolla taskut pursuaa toivonkipinöitä ja ratkaisun avaimia! Siksi 1,5h tapaaminen vain ja ainoastaan keskittyneenä Sinuun ja Elämääsi palvelee parhaiten.
Ensimmäisen tapaamiskerran lopussa ehdotan jatkoa. Joskus kättelemme ja kiitämme. Tarvittavat vastaukset ovat löytyneet. Joskus ehdotan vielä toista tapaamiskertaa. Joskus ehdotan vielä kolmea tai neljää kertaa. Joidenkin nuorten (ja heidän vanhempien) kanssa sovimme vuoden mittaisesta sparrauksesta, joka sisältää esim. 10-20 kertaa. Mikäli asiakkaan tilannetta edistää prosessin jatkuva ylläpitäminen ja motivaatio ja voimavarat riittävät, saatan antaa kotitehtäviä tapaamisten välillä. Mutta tämä vain silloin, jos asiakas niitä itse haluaa ja ne palvelevat hänen tulevaisuuttaan.
Alla oleva teksti on erään asiakkaani tarina. Hänen kanssaan tapasimme henkilökohtaisesti viime syksynä 1,5h. Kuukausien jälkeen 30min puhelinkonsultaatio ja nyt keväällä vielä 45min puhelimessa pääsykoesparrausta. Lue, miten insinöörin matka sosionomiksi oikein alkoi!
”Viimeisten muutamien vuosien aikana vahvistui tunne, että haluan muutosta työni sisältöön. Työtehtävät alkoivat olemaan yhä enemmän sellaisia, joissa en päässyt hyödyntämään omia vahvuuksiani ja mielenkiinnon kohteitani. Sama toistui, vaikka olin vaihtanut työpaikkaa muutaman kerran ja työtehtäviä lukuisia kertoja viimeisten 15 vuoden aikana. Halu ja myös mahdollisuus hypätä uuteen olivat sinällään mahdollisia, mutta halusin ulkopuolisen silmin varmuuden / rohkaisun, minne tekisin loikan. Tiesin, että tuohon uuteen loikkaan tulisi kuulumaan opiskelua ja mahdollisesti alanvaihto. Olin jo varaamassa aikaa työ- ja elinkeinotoimiston uraneuvontaan, kun huomasin Marjaanasta kertovan lehtijutun. Siltä istuimelta otin yhteyttä Marjaanaan ja pyörä lähtimään pyörimään toden teolla. Oli syyskuu 2015. Sovimme 1,5 tunnin tapaamisen Urataipalaleelle lokakuulle. Tapaamisen tavoitteena oli kirkastaa, mihin suuntaan menisin niin vahvuuksieni, heikkouksieni kuin elämän tilanteeni huomioon ottaen. Tuo tapaamisen jälkeen minulla oli selkeä ja realistinen toimintasuunnitelma, joka sisälsi paljon vanhaa (=nykyisessä työssäni / alallani on paljon potentiaalisia mahdollisuuksia, jotka tukevat ”uutta uraani”), rutkasti uutta (=löysimme uuden opiskelualan) ja vähän kotiläksyjä (=muutamat oletukset tuli selvittää). Sovimme, että tarvittaessa jatkamme yhteistyötä puhelinsparrauksen muodossa. Kului puoli vuotta ja otin yhteyttä Marjaanaan. Tarvitsin vahvistusta opintovalintoihin. Tarjolla oli niin paljon ja niin monessa paikassa sopivalta kuulostavia opintoja, että tarvitsin tukea. Puolen tunnin puhelinsparrauksen jälkeen meillä oli yhteinen näkemys minulle sopivasta opiskelupaikasta, jonne sattui olemaan haku käynnissä! Kului kuukausi ja pidimme vielä yhden puhelinpalaverin. Puhelimessa kävimme läpi pääsykoketilannetta – olihan edellisistä pääsykokeista kulunut jo 25 vuotta! Loppu hyvin, kaikki hyvin – pääsin opiskelemaan haluamaani oppilaitokseen. Monimuotokoulutus mahdollistaa työssä käynnin opintojen ohella ja opiskelun aikuisopiskelijoiden kanssa.
Olisinko tässä ilman Marjaanan osaamista ja tukea? En varmasti, vaan pohtisin edelleen, mikä minusta tulee ”isona” ja olisin tyytymätön tilanteeseeni. Ilman Marjaanan apua en olisi koskaan tullut hakeneeksi tätä opiskelupaikkaa, joka mahdollistaa kokonaan uuden tutkinnon opiskelun töiden ohella. Prosessin aikana myös opin, että aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan, vaan kaikkea opittua ja koettua niin siviili- kuin työelämässä voi ja kannattaa hyödyntää uuden alun etsimisesessä. Toivon todella, että tilanteessani olevat osaisivat ja uskaltaisivat ottaa yhteyttä Marjaanaan ja saada uuden alun omalla urataipaleelleen!”
Siinä yksi esimerkki, miten Elämäntehtäväetsivä työskentelee. Etsin sinun vahvuutesi, nuuskin eri vaihtoehdot ja pusken lempeästi eteenpäin.
